Hölmöläisten hommat
Hallitus on päättänyt leikata toisen asteen ammatillisesta koulutuksesta yhteensä 120 miljoonaa euroa. Leikkaukset jaetaan eri muuttujien perusteella koulutuksen järjestäjille. Päijät-Hämeen alueen suurimman ammatillisen kouluttajan Salpauksen osuus tulee olemaan noin 6% sen budjetista eli noin neljä miljoonaa euroa.
Eri puolilla Suomea on hyvin monessa oppilaitoksessa käynnissä tai juuri päättyneet yt-neuvottelut leikkausten aiheuttamien säästöjen takia. Koulutusaloja lakkautetaan, opettajia irtisanotaan ja opiskelijoiden opiskelumahdollisuudet kapenevat. Ennen kaikkea vaikutusta on aikuisten tutkintojen saatavuuteen.
Salpauksessa yt-neuvotteluja ei tällä hetkellä ole tiedossa, mutta supistustoimia kyllä tehdään. Ulkopuolista koulutuksen ostoa vähennetään, pieniä ja huonovetovoimaisia aloja lopetetaan sekä muuten sopeutetaan toimintaa.
Maan hallituksen linjauksen mukaan rahoitusta leikataan erityisesti toista ammatillista tutkintoa suorittavien koulutuksesta. Tämä tarkoittaa sitä, että aikaisempi tutkinto, oli se sitten kuinka hyödytön tai huonosti työllistävä tahansa, muuttuu esteeksi suorittaa tutkinto eri alalta. Paljon puhuttu jatkuva oppiminen ja elämänuran uudet ammatit yhteiskunnan muuttuessa -ajattelu heitetään romukoppaan.
Ensimmäinen ammatillinen tutkinto on usein lisäksi ”huti”. Nykyisen oppivelvollisuuden ulottuessa toisen asteen koulutukseen kaikkien on valittava joku peruskoulun jälkeinen opiskelupolku. Jos lukio ei kiinnosta tai sinne ei pääse, mennään ammattikouluun. Jos sieltäkään ei löydy mieleistä alaa tai nuori ei muuten ole valmis siirtymään jatko-opintoihin, syntyy turhaa opiskelua, joka voi kyllä johtaa tutkintoon, mutta ei työllistymiseen.
Jos näiltä nuorilta viedään toinen mahdollisuus opiskeluun silloin kun he myöhemmin olisivat siihen kypsiä, tehdään suuri karhunpalvelus yksilölle ja samalla koko yhteiskunnalle.
Oppilaitokset taiteilevat tässä yhtälössä mahdollisuuksiensa mukaan. Valtion raha ei ole korvamerkittyä ja oppilaitokset saavat autonomisesti päättää, miten valtionosuudet käytetään. On selvää, että kaikkia leikkauksia ei suunnata pelkästään toisen tutkinnon suorittajiin, mutta merkittäviä vaikutuksia tulee joka tapauksessa olemaan.
Samalla heikkenee monen nuorenkin valinnanmahdollisuudet. Tyypillisesti ammattioppilaitoksen opiskelijoista kaksi kolmasosaa on aikuisia. Aikuisten opiskelijoiden vähentyessä heikkenee myös nuorten asema. Opintolinjaa ei kannata ylläpitää, jos oppilasmäärä vähenee.
Tämä on lisäkierre jo valmiiksi huonossa leikkauspäätöksessä. Usein aikuiset valitsevat ensisijaisesti koulutuksia, joista työllistyy hyvin. Menetetään siis sellaista koulutusta, josta olisi yhteiskunnalle paras hyöty.
Perustellusti voidaan kysyä, ovatko ammatillisen koulutuksen rahoituksen leikkaukset loppuun asti harkittuja vai hölmöläisten hommia?