Voiko entinen strippari toimia opettajana? Entä nykyinen? Saako pastori näyttää lapselleen keskisormea? Onko ok kävellä Alkoon, jos oppilas näkee?
Työpsykologi Anna Lohman herätteli pohtimaan opettajan työroolia luennollaan OAJ Päijät-Hämeen jäsenopettajille Fellmanniassa keskiviikkona 30.3. Kaksituntisen luennon aikana opettajat saivat hyviä käytännön vinkkejä työssäjaksamiseen ja stressinsietoon.
Lohman tiivisti ajatuksensa näin: Illan aikana pitäisi palautua työpäivästä, viikonlopun aikana työviikosta ja lomalla lukuvuodesta. Jos näin ei yleensä tapahdu, työuupumus saattaa vaania nurkan takana. Selviä merkkejä työuupumuksesta ovat voimakas väsymys, työn merkityksen kyseenalaistaminen ja ammatillisen itsetunnon heikkeneminen. Lohdullista on se, että uupumuksen selättämiseen riittävät usein pienet konkreettiset muutokset työssä. Joku uskaltaa vihdoin sanoa ei työtehtäville, jotka eivät oikeastaan edes kuulu hänelle. Toinen on ottanut tavaksi juoda siirtymäriittinä kupillisen teetä opehuoneessa aina työpäivän päätteeksi. Kolmas ymmärtää, että open ei tarvitse suoriutua aina kiitettävästi – seiskapuol saa välillä riittää.
Lohman kehotti kuulijoita miettimään hetken parasta palautumiskeinoaan. Mitä teet silloin, kun unohdat työstressin? ”Mikä ikinä se onkaan, pidä sitä ikuisesti kiinni.” Jos ei jaksa enää harrastaa sitä kaikkein voimauttavinta harrastustaan, jonkin pitää muuttua.
Luennoitsija muistutti, että opettajan työnkuvan erityispiirre – auktoriteettiasema – on monelle oppilaalle ja huoltajalle punainen vaate. Vaikka opettaja kokee tehneensä kaiken lapsen eteen, huoltaja saattaa väittää, ettei koulu tai opettaja ole tehnyt mitään (tai jos on – pahentanut tilannetta entisestään). Se turhauttaa, tuntuu ja sattuu. Kasvatustyössä tulee väistämättä tuottaneeksi joskus pettymyksiä sekä oppilaille että huoltajille. ”Älä kuvittele, että työsi arvo on palautteen arvo. Et ole asiakaspalvelija vaan asiantuntija”, Lohman kiteytti.
Anna Huhtamäki