Sittemmin Suomen yliopistojen rehtorineuvosto Unifi otti kantaa uuden varhaiskasvatuslain kelpoisuuksien ja laadukkaan moniammatillisen toiminnan puolesta.
Erilaisista medioista olemme muutamien viime vuosien aikana saaneet lukea juttuja lasten ja perheiden pahoinvoinnin lisääntymisestä. Alaikäisten tekemät väkivallanteot ovat lisääntyneet merkittävästi viime vuosina ja rikokset ovat yhä vakavampia. Asikkalassa alaikäisten epäasialliseen käytökseen, ilkivaltaan ja häiriökäyttäytymiseen puututaan kunnan tiedotteen mukaan ennaltaehkäisevillä toimenpiteillä. Varmasti myös muissa Päijät-Hämeen kunnissa mietitään lasten ja perheiden hyvinvointia parantavia toimia.
Tutkimukset osoittavat laadukkaan varhaiskasvatuksen ja koulutuksen osaltaan ennaltaehkäisevän monia yhteiskunnallisia ongelmia. Siksi ratkaisuja etsittäessä pitäisi lyhytaikaisten hankkeiden sijaan keskittyä varmistamaan, että jokainen lapsi ja nuori saa laadukasta varhaiskasvatusta ja opetusta ja opettajilla on edellytykset onnistua vaativassa työssään.
Suomessa on pitkään koulutettu liian vähän varhaiskasvatuksen opettajia.
Varhaiskasvatuslain mukainen henkilöstörakenne tukee mielestämme laadukkaan varhaiskasvatuksen toteutumista. Vuonna 2030 voimaan tulevassa varhaiskasvatuslaissa on selkeästi eroteltu varhaiskasvatuksen ammattilaisten työnkuvat ja tehtävänimikkeet. Henkilöstörakenne on hyvin perusteltu ja moniammatillisesta näkökulmasta toimiva.
Varhaiskasvatuksen opettaja on lapsen kasvun, oppimisen ja pedagogiikan asiantuntija ja varhaiskasvatuksen sosionomi on sosiaalialan ja perhetyön ammattilainen, joten heidän osaamisensa täydentävät toisiaan. Molempien ammattiryhmien yhteistyötä ja osaamista tarvitaan laadukkaan ja vaikuttavan varhaiskasvatuksen toteuttamiseen.
Varhaiskasvatuksen osaajapula ei ole syntynyt hetkessä tai vuonna 2030 voimaan tulevan varhaiskasvatuslain aiheuttamana. Ammattikorkeakoulusta valmistuneet sosionomit ovat saaneet oikeudet toimia opettajana, ja ennen elokuuta 2023 valmistuvat sosionomit saavat saman oikeuden.
Jatkossa varhaiskasvatuksen sosionomeille on varhaiskasvatuksessa oma, opettajan työstä eriytynyt tehtävänsä, jossa sosionomin ammatillinen osaaminen tulee näkyviin. Varhaiskasvatuksen ryhmässä työskentelee siis edelleen sama määrä ammattilaisia, mutta tehtävät ovat eriytyneet.
Varhaiskasvatuksen osaajapulan helpottamiseen on monia keinoja. Suomessa on pitkään koulutettu liian vähän varhaiskasvatuksen opettajia. Varhaiskasvatuksen opettajien aloituspaikkojen määrää tulisi lisätä selkeästi, jotta jokaiselle lapselle riittää pedagogisesti osaava opettaja.
Koulutusmäärien riittävyyttä tulee seurata pitkäjänteisesti ja puuttua liian vähäisiin koulutusmääriin ennakoivasti. Tässä apuna voisi olla opettajarekisteri, jonka perustamista OAJ on ajanut. Valitettavasti budjettiriihessä ei löytynyt rahoitusta sen enempää varhaiskasvatuksen opettajien aloituspaikkojen lisäämiseen kuin opettajarekisterin perustamiseenkaan.
Riittävien koulutusmäärien lisäksi pitäisi suunnata katse alan veto- ja pitovoimaan. Vaikka koulutusmäärät saataisiinkin oikealle tasolle, koulutukseen uhratut resurssit menevät hukkaan, jos osaajat valuvat muutaman työvuoden jälkeen muille aloille. Varhaiskasvatuksen opettajan palkka ei päätä huimaa, vaikka siihen kunta-alan palkkaratkaisun myötä on saatukin pientä korotusta.
Palkkauksen lisäksi hyvät työolot ja riittävät resurssit takaisivat kunnon pitovoiman. Vastavalmistuneet varhaiskasvatuksen opettajat tarvitsevatkin uran alkuvuosina oikeudenmukaisen palkan ja hyvien työolojen lisäksi työyhteisön ja työnantajan tukea tärkeässä tehtävässä toimimiseen.
Kirjoittajista Pohjonen on OAJ Päijät-Hämeen puheenjohtaja, Lange-Härkönen VOL:n hallituksen jäsen.